Ensimmäinen käyttökoe
Viime viikonloppuna kävimme Kauhajoella Valjakkosamojedien järjestämässä rekikoirien käyttökokeessa. Koe oli ensimmäinen sekä kuskille että omille koirille. Tai no kyllähän Lumos viime syksynä kävi SM-REKÄ:ssa, mutta koko valjakon suoritus jouduttiin keskeyttämään lähes ensimetreillä eikä Lumos saanut tulosta tai oikein kokemustakaan kokeesta.
Tätä koetta (ja koko kilpailukautta) varten treenattiin tavoitteellisesti ja harjoiteltiin kokeessa olevia tehtäviä. Treenit ovat sujuneet koko syksyn aika kivasti ilman suurempia ongelmia. Ennen koetta tiesin, että kompastuskivi tulee olemaan täyskäännös, jonka harjoittelu on vielä vaiheessa. Eli hyvänä päivänä se voi onnistua. Jostain hetken mielijohteesta ilmoittautuessani kokeeseen laitoin Lumoksen johtajaluokkaan. Saatoin muutamaan kertaan katua valintaa ja pohdin onko mitään järkeä. Hexia oli ilmoitettu yle-luokkaan. Samassa valjakossa kokeessa vielä oli Hexian velipoika Zorro, joka on ollut meillä kuukauden päivät treeni- ja kisalainassa.
Koko koeviikko oli kuskin kannalta kauhea. Heti maanantaina sähköpostiin kilahti lauantain aikataulut ja jännitys alkoi nostaa päätään ja lisääntyi loppuviikkoa kohden. Perjantaina oltiin jo siinä pisteessä, etten pystynyt syömään jännityksen tuoman huonovointisuuden vuoksi, sama jatkui myös lauantaiaamuna. Koirien osalta valmistautuminen kuitenkin meni hyvin, tehtiin alkuviikosta kevyt vauhtitreeni, jonka jälkeen kasvateltiin vetointoa koetta varten.
Matkaan kotoa lähdettiin vasta lauantaiaamuna, sillä meidän valjakko oli päivän viimeinen. Oltiin hyvissä ajoin perillä ja koirat ehdittiin lenkittää ja lämmitellä ennen kokeen alkua. Täytekoiraksi Lumoksen kanssa keulaan oli Anun kanssa sovittu Melli, joka oli jo aamusta käynyt oman kokeensa. Noh jottei elämä olisi liian helppoa, vaihdettiin Melli muutamaa minuuttia ennen kokeen alkua Jessiin. Onneksi kaikki koirat ovat hyvin sopeutuvaisia ja vaihdoksen suhteen ei ollut mitään ongelmaa.
Jännitysmomenttiahan kokeeseen lisäsi se, etten ollut koskaan ennen ajanut koekärryä, joka ei ole ihan yhtä sukkela ja nopea kääntää, toisinkuin oma kolmipyörä. Lähtökäskyn jälkeen kuitenkin jännitys väistyi keskittymisen tieltä. Heti ensimmäisessä tehtävässä, jossa tuli kiertää ämpäri pientareen puolelta tuli stoppi. Päästiin kuitenkin pienen mietinnän jälkeen matkaan, mutta muutaman kymmenen metrin päässä oli viehe sekä ihminen häiriönä. Siihen sitten hieman jämähdettiin ja Jessi nokkelana tyttönä teki täyskäännöksen koko valjakon seuratessa perässä. Sainkin sitten houkutella koiria takaisin kärryn eteen ja selvitellä muutamat liinojen sotkut. Päästiin jatkamaan matkaa kohti toisen valjakon ohitusta ja peltoa.
Kaikki meni hyvin, kunnes tuli se etukäteen pelätty täyskäännös. Olin lähdössä asettanut Lumoksen vasemmalle ja Jessin oikealle, jotta täyskäännös olisi helpompi toteuttaa. Ensimmäisen sotkun aikana kuitenkin tytöt olivat kiepsahtaneet toisin päin. Lumosta ei huvittanut kuunnella käskyä, eikä näin ollen lähtenyt kääntymään. Tämähän aiheutti sen, että Jessi lähti tekemään täyskäännöstä, mutta oikaisi Lumoksen takaa. Ja taas selviteltiin sotkua. Tätä toistui useampaan kertaan, kunnes kumpikaan johtajista ei enää jaksanut kiinnostua käskyistä. Saatiin kuitenkin lopulta täyskäännös onnistumaan pienen houkuttelun avulla ja päästiin jatkamaan matkaa. Muutamassa risteyksessä kohdattiin tahtojen taisto, kun johtajat olivat menossa eri suuntaan kuin oli tarkoitus. Muutoin loppukoe saatiin sujumaan kohtalaisen sujuvasti.
Paikallaolon kohdalla oma jännitys sitten purkautui, kun tiesi kokeen olevan lähes ohi. Se ensimmäinen fiilis oli pettymys itseä kohtaan, sillä Lumos lukee erittäin hyvin ihmisiä ja etenkin minua ja varmasti aisti jännitykseni. Käytiin tuomarin kanssa koetta läpi pikaisesti, jonka jälkeen ajettiin maaliin. Tuomarikin harmitteli Lumoksen puolesta, kun näki koiran kuuntelevan ja osaavan kyllä, mutta päätti olla lajityypillisesti itsepäinen. Hetken aikaa, kun sai miettiä suoritusta, alkoi oma mieliala kohenemaan, koska olihan siellä aivan valtavasti hyvääkin! Ohitukset, välinpitämättömyys häiriöitä kohtaan, työskentelymotivaatio sekä paikallaanolo olivat onnistuneita.
Hetken päästä kokoonnuttiin kuulemaan tuloksia. Tiesin Hexian saaneen YLE1 tuloksen, mutta yllätyksenä tuli, että hän oli suoriutunut päivän toiseksi parhailla pisteillä kokeesta, 59/60p. Ja tuon yhden pisteen vähennyksenkin oli saanut täyskäännöksestä, joka oli täyttä kaaosta. Zorro myös sai YLE1 tuloksen 55p. Olin lähes varma, ettei Lumos saa kokeesta tulosta. Kuitenkin omaksi ja varmasti myös muiden yllätykseksi neiti sai JOH2 tuloksen pisteillä 47/60! Kaiken lisäksi täydet pisteet niistä niin sanotusti tärkeimmistä osuuksista eli työskentelyhalukkuus ja käyttäytymisen arviointi.
Loppujen lopuksi kokeesta jäi hyvä fiilis ja ehkä tärkeimpänä tunne, että jotain on tehty oikein, kun koirat suoriutuivat käyttökokeesta hyvin arvosanoin. Ja varmasti seuraava koe tulee olemaan helpompi, etenkin kuskille, kun tietää mitä tuleman pitää eikä tarvitse jännittää omaa suoritustaan. Näistä tunnelmista on hyvä jatkaa jo muutaman päivän päässä siintävää ensimmäistä REK-koetta kohti!