Ensimmäinen kilpailukoe
Taas oltiin uuden äärellä, kun viime viikonloppuna oli sekä kuskin että koirien ensimmäinen kilpailukoe edessä. Koehan oli ikäänkuin kotikilpailu meille, sillä se käytiin Laukaan Mustavuoressa, jossa ollaan koko syksy treenattu. Haasteen toki tähän toi, että kilpailu ajettiin vastakkaiseen suuntaan kuin mihin ollaan treenattu sekä lähtö ja maali olivat eri parkkipaikan kohdalla. Mutta tästäkin selvittiin vaikka koirat olivat välillä erimieltä suunnista...
Valjakossa juoksivat keulassa omat tytöt Lumos ja Hexia sekä pyörässä lainakoirat Zorro ja Pöhkö. Jälleen pitää nöyrästi kiittää sekä kasvattajia Anua ja Teemua että ystävää Piiaa, jotka koiriaan lainailevat, että pääsen kilpailemaan! Tällä kertaa kisaan lähtiessä ei jännittänyt lainkaan. Rata kierrettiin kahtena peräkkäisenä päivänä ja neljän koiran valjakoilla matka oli 7,2km.
Ensimmäisen päivän suoritus lähti niin hyvin käyntiin kuin voi vain olla. Lähdöstä kaikki neljä sinkosivat matkaan täyttä päätä ja saatiin pidettyä koko matkan erinomainen vauhti päällä. Vaikka reitti oli haastava koirille (sekä kuskille, jonka keskisyke oli suorituksen aikana 150) sen ollessa ylämäkivoittoinen, jaksoivat koirat painaa mahtavasti loppuun saakka. Olin varma, että meidän takana lähtenyt valjakko saa meidät kiinni ja vähän väliä vilkuilin taaksepäin. Valjakot lähtivät uralle kahden minuutin välein, joka ei kuitenkaan kovin pitkältä väliltä tuntunut. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan jopa omaksi yllätykseksi saatiin edellä lähtenyttä valjakkoa kiinni ja viimeisessä ylämäessä ennen saatiin näköyhteys ensimmäisen kerran.
Juuri tämän mäen alussa johtajat hieman hiljensivät ja pyöräkoirista toinen pääsi juoksemaan pääliinan ja johtajien liinan yli. Siinä sitten nopeasti pohdin, että matkaa maaliin on alle 100m ja jos nyt lähden liinoja suoristelemaan menee siihen aikaa turhaan. Joten mehän sitten ylitettiin maaliviiva komeasti neljän koiran rintamalla. Tuloksia katsellessani yllätyin hyvin paljon, kun oma nimi keikkui listan ykkösenä tasan minuutin erolla toisena olevaan. Viimeistään tuossa vaiheessa tajusi miten hienosti koirat tekivät koko matkan töitä eikä yhtäkään solmua tai haastetta ollut (jos ei lasketa tuota maalisuoran hässäkkää). Aikaa radan kiertämiseen meillä meni 33 minuuttia.
Toiseen kilpailupäivään lähtö oli osittain haastavaa. Zorrolle ei aamulla maistunut juotto lainkaan. Kilpailupaikalla koiria lämmitellessä ja tarpeilla käyttäessä, Lumos ei saanut tarpeitaan toimiteltua, vaikka selvästi hätä oli. Aavistelin jo ennen lähtöä, että saattaa tulla tahmea reissu. Ja olin myös varma, että takana lähtevä valjakko saa meidät kiinni, kun toisena päivänä lähdöt tapahtuivat minuutin välein.
Starttivuoro tuli ja heti liikkeelle lähtiessä oli selvää, ettei tänään edetä kovin tehokkaasti, kun Lumos keulassa lähti ravaamalla etenemään. Lumoksen tuntevat tietävät, että tämä on merkki ettei neitiä juurikaan huvita vetää. Ensimmäisen ylämäen puoliväliin päästiin kuitenkin etenemään ennen kuin Lumos pysäytti koko valjakon ja totesi ettei huvita edetä enää. Pysäytin ja päätin kokeilla vaihtaa keulaan Zorron Lumoksen tilalle, josko päästäisiin näin etenemään paremmin. Takana lähtenyt Teemun valjakko kuitenkin sai meidät tässä kohtaa kiinni. Lähdettiin etenemään sitten peräkanaa sisarusten Hexian ja Zorron johdolla. Päästiin jonkun matkaan etenemään kunnes Zorro totesi, että mun iskä ajaa takana tulevaa valjakkoa ja päätti pysähtyä vilkuilemaan. Huikkasinkin Teemulle, että voivat mennä ohi halutessaan ja näin tapahtui.
Kyllä tuli omaan valjakkoon vauhtia ja intoa, kun Teemu meni meistä ohi ja lähdettiin perään niin kevyellä askeleella. Melko pian pysäytin ja vaihdoin Lumoksen takaisin keulaan, josko neiti johtaisi nyt meitä paremmin ja ohituksetkin onnistuisivat helpommin. Koko loppumatka ajeltiinkin sitten Teemun kanssa possujunassa toisiamme ohitellen ja vetovastuuta vaihdellen. Vaikka tosiasiassahan oma valjakkoni ei suostunut etenemään juuri lainkaan edellä. Joten kisapäivän MVP (most valuable player) palkinto menee ehdottomasti Teemulle ja johtajakoira Niiskulle, joka johti kaksi valjakkoa maaliin!
Loppusuoralla noin 500m ennen maalia oma valjakkoni meni edellä, kun johtajat stoppasivat ja jälleen pyöräkoirat menivät liinojen yli. Lähdin selvittelemään sotkua ja Teemu paineli täyttä häkää ohi. Jäätiin jälkeen, vaikka koirat otti hyvän loppukirin. Lopulta ero maalissa oli 7 sekuntia. Eli kova kisa käytiin. Onnea Teemulle ja koirille voitosta ja tuloksesta! :)
Toiseksi jääminen ei todellakaan haitannut, joka oli itsestä vähän yllättävää, sillä kaikki minut tuntevat tietävät omaavani erittäin korkean kilpailuvietin ja häviäminen on pahinta mitä tiedän. Tiesin toki myös, että koirat tulevat saamaan ykköstuloksen, joten tämä varmasti lievensi asiaa. Toisena päivänä saatiin aikaa kulumaan uralle 38 minuuttia eli 5 minuuttia edellispäivää enemmän. Ja siltä se tosiaankin tuntui.
Joka tapauksessa kokonaissuoritus oli hyvä ja tuloksena se mitä lähdettiinkin hakemaan eli REK1. Näistä fiiliksistä ja kahden peräkkäisen viikonlopun onnistumisista on hyvä aloittaa kilpailukausi 2025-26! Nyt katseet on jo tulevassa viikonlopussa ja sen kokeessa.