Haaveista totta!
Meidän ensimmäinen pentue on virallisesti tuloillaan ja tiineys on edennyt hieman yli puolivälin. Johan tätä odoteltiinkin hyvän aikaa, sillä Lumoksen juoksuja odoteltiin alkavaksi lokakuun lopulla. Neiti ei kuitenkaan silloin suvainnut aloittaa juoksujaan, vaan pitkitti aloitusta kuukaudella. Toisaalta myös hyvä niin, koska ehdittiin käydä kaikki kilpailut ja kokeet suunnitellun mukaisesti.
Mutta ei mennyt meidän pentueen alkutaival niikuin kirjoissa. Oltiin jo etukäteen päätetty käydä progesteronimittauksissa, jotta tiedetään tarkalleen otollisin astutusajankohta. Ja hyvä niin, koska ulkoiset merkit olisivat vieneet erittäin harhaan meitä. Otin töistäkin lomaa viikon, jolloin oletettiin astutuksen tapahtuvan, noh eipä tapahtunutkaan, vaan juostiin koko viikko verikokeilla.
Ensimmäinen progemääritys oli 6. juoksupäivänä, tulos 0,25 ng/ml. Toinen määritys otettiin sitten 9. juoksupäivänä ja tulos 0,19 ng/ml. Ei muuta kuin uutta aikaa varaamaan ja kolmas määritys tehtiin 12. juoksupäivänä, tulos 0,25 ng/ml. Tässä vaiheessa viimeistään meinasi epätoivo iskeä ja tuntui, että ei koko hommasta tule yhtään mitään. Viimeinen eli neljäs määritys tehtiin 16. juoksupäivänä ja vihdoin lukemat oli nousseet; 4,2 ng/ml. Näin sairaalassa potilastyötä tekevänä vapaiden järjestäminen nopealla aikataululla ei ole aina helpointa, mutta saatiin vapaa onnistumaan seuraavalle päivälle eli lähdettiin jo matkaan sulhasen luo tuolloin 16. juoksupäivänä.
Nuori pari pääsikin tapaamaan toisensa jo samana iltana ja ensimmäiset hyppy-yrityksetkin saatiin aikaiseksi. Varsinaista onnistunutta astutusta ei kuitenkaan. Ensikertalainen Lumos oli täysin valmis, kun Bo saapui paikalle. Neiti tiesi mitä tehdä ja häntäkin kääntyi jo samantien sivuun. Tämä oli itselle yllättävää, koska Lumos ei ole päässyt koskaan juoksujen aikaan urosten kanssa tekemisiin, mutta näinpä se luonto vaan hoitaa tehtävänsä.
Seuraavana päivänä napattiin Bo kyytiin ja ajettiin kotiin. Oltiin jo ennalta sovittu, että otetaan poika meille, jotta saavat rauhassa tutustua ja saada homman toimimaan. Astutusta yritettiinkin heidän omasta tahdostaan neljänä ensimmäisenä päivänä, mutta hieman ponnettomasti. Nalkkiin asti eivät kuitenkaan jääneet. Vihdoin 20. juoksupäivänä saatiin ensimmäinen onnistunut astutus. Innoissani laittelin tietysti meidän kasvattajalle Anulle viestiä, että vihdoin onnistui! Olihan siis ensimmäinen astutus tapahtunut Anun opeissa ja punkattukin heillä. Toinen onnistunut saatiin heti seuraavana päivänä. Tämän jälkeen Bo oli selkeästi haluttomampi ja kiinnostus Lumosta kohtaan lopahti. Lumos vielä muutaman päivän yritti käydä vihjailemassa, mutta ei saanut vastakaikua tunteilleen. Palautettiin Bo kotiin ja jäätiin hyvin jännittyneissä tunnelmissa odottamaan.
Ensimmäiset merkithän tuli samantien, sillä neiti nirso alkoi heti syömään nappulaa kyseenalaistamatta yhtään. Hän, joka ei ole ikinä elämänsä aikana, ei edes pentuna, suostunut syömään nappulaa kuin pakolla. Kaikki nappulat meni ja nälkäkin jäi. Muita merkkejä myöhemmin oli aamupahoinvoinnit, neljän viikon kohdalla ilmaantunut nirsoilu, väsymys, hellyydenkipeys sekä kärttyisyys muita koiria kohtaan.
Kun saavutettiin viikko 4 astutuksesta, varattiin tietysti ultraääni, jotta varmistutaan tiineydestä. Olimme 99% varmoja tiineydestä, mutta ainahan se olisi ollut mahdollisuus, että kyseessä on vain extravoimakas valeraskaus. Ultrastahan löytyi sitten varmuudella pieniä pörrönalkuja. Mitään yleisöryntäystä ei näkynyt, mutta muutamia on tuloillaan.
Tällä hetkellä eletään 6. tiineysviikkoa. Lumos voi oikein hyvin, päivät kuluu lähinnä nukkuessa ja syödessä. Ulkoilullekin neiti lähtee, mutta toisinaan vähän pitkin hampain. Ruoka maistuu erittäin hyvin ja varmaan uppoaisi enemmänkin :D Läheisyyttä ei myöskään hänen mielestään voi olla liikaa. Masu on alkanut kasvamaan ja pyöristymään. Vielä pitää reilu viikko malttaa odottaa röntgeniin pääsyä, jotta tiedetään kuinka monta pentua sieltä onkaan maailmaan saapumassa. Eikä laskettuun aikaankaan ole enää kuin reilu kaksi viikkoa. Elämme siis jännittäviä aikoja. Toivotaan, että lopputiineys sekä synnytys onnistuu ongelmitta.
