Käyttövalio perheeseen
Jälleen takana on kisaviikonloppu. Ja miksipä tehdä kisaamisesta helppoa ja tylsää, oltiin taas täysin uuden edessä. Lähdettiin nimittäin kisaamaan kuuden koiran kärryluokkaan. Teemu kun pisti viestiä ja kysyi lähtisinkö mahdollisesti ajamaan kisaa DR6-luokkaan ja toteuttamaan ensimmäistä REK-koetta ikinä samojedeillä kyseisessä luokassa, ei tarvinut miettiä edes kahta sekuntia vastausta. Totta kai lähden! Tuosta viestistä alle tunnissa olin jo haalinut kasaan kuusi koiraa sekä nelipyöräisen kärryn lainaan. Kiitos Emma kärryn lainasta ja kisaamisen mahdollistamisesta!
Ehdittiin vetää yksi kevyt treeni alle viidellä koiralla ja kuudes kisakoira tuli ensimmäistä kertaa mukaan tähän valjakkoon ensimmäisenä starttipäivänä. Tätä toki helpotti, että viisi muuta koiraa olivat toisilleen hyvinkin tuttuja: meidän omat Lumos ja Hexia sekä Zorro, Pöhkö ja Tove. Kuudes koira oli täysin uusi tuttavuus sekä kuskille että muille koirille, paitsi Tovelle. Sillä kuudentena valjakossamme juoksi Toven sisko Lilla. En pysty tarpeeksi kiittämään lainakoirien omistajia (Laura, Piia sekä Anu ja Teemu) ja etenkin Lillan omistajaa Jennaa, joka uskalsi luottaa koiransa vieraaseen valjakkoon sekä ventovieraan ihmisen ohjattavaksi. Ei ihan joka rodussa onnistu tälläinen sumpliminen, että laitetaan viiden eri talouden koirat samaan valjakkoon nopealla aikataululla.
Lilla kuitenkin sujahti luontevasti porukkaan mukaan ja ilman ongelmia lähti suorittamaan uralle. Ennen kilpailua juttelin Lauran kanssa ja totesin, että jos Lilla on yhtään samanlainen vetäjä kuin Tove, mehän suorastaan lennetään radan läpi. Noh kuten kuvasta voi päätellä, me lähes lennettiinkin.
Ensimmäisenä päivänä lähdin matkaan viimeisenä, kahden minuutin erolla edellä lähteneeseen Teemuun. Melko nopeasti saatiinkin Teemun valjakko kiinni ja hetken aikaa köröteltiin perässä. Teemu oli lähtenyt kisaan käyttökoekärryllä, joka painaa yksinäänsä 90kg, hatunnoston arvoinen suoritus. Mentiinkin Teemun valjakon ohi vetoavuksi koirille. Köröteltiin sitten possujunassa maaliin saakka ilman ongelmia. Omat koirat päätti pitää muutaman omatoimisen juomatauon vesilammikoiden kohdalla ja yhden kokoonpanomuutoksenkin ehdin tehdä, kun Lumos totesi 800m ennen maalia, ettei enää huvita vetää keulassa. Vaihdoin Toven keulaan Hexian kaveriksi ja saatiin loppumatka taitettua. Maaliin tullessa saatiin tulokset tietoon melko nopeasti, olimme toisina 13 sekunnin erolla kärkeen. Eli päästäisiin erittäin hyvistä lähtökohdista starttaamaan toiseen päivään.
Päätin jo maaliin tullessa, että vaihdan toiseen päivään Lumoksen tilalle keulaan Toven. Lumos kun kovasti tekee juoksujaan ja neidin kiinnostus vetämiseen ailahtelee. Toisen päivän startti tuli ja lähdin toisena matkaan jälleen kahden minuutin erolla edellä lähteneeseen Carolinaan. Oletuksena oli, että kisasta tulee tiukka ja saadaan mennä kaasu pohjassa, jotta olisi mahdollisuus voittoon. Omaksi yllätykseksi saatiin kuitenkin hyvin nopeasti edellä lähtenyt kiinni, heillä kun oli haasteita suunnan yhteisymmärryksestä ja olivat puskassa parkissa. Päästiin melko sujuvasti ohi ja hidastin, että Caro saa koirat järjestykseen. Samalla omasta valjakosta yksi päätti alkaa kakalle ja pysähdyttiin hetkeksi ennenkuin päästiin jatkamaan matkaa. Caro ei lähtenytkään meidän peesiin ja loppumatka taitettiin ylhäisessä yksinäisyydessä. Keli oli hyvin raskas koirille, sillä lämpötila oli melko korkealla, kosteus tapissa, vettä satoi sekä ura oli mutainen ja pehmeä. Päätin säästellä koiria ja köröteltiin hiljakseen maaliin.
Vaikka hidastettiin vauhtia hurjasti, kun siirryttiin kärkeen ajamaan, yllätyin, että aika oli kuitenkin nopeampi kuin lauantaina. Matkaa oli 5,7km, lauantaina meillä kului 29:41 sen kiertämiseen ja sunnuntaina 28:42. Matkanteko oli hitaampaa kuin treeneissä, mutta olosuhteet huomioiden suorittaminen oli hyvää koirilla. Loppumatka olikin mukava ajella ja nauttia tekemisestä, kun ei ollut enää paineita tuloksen suhteen. Tiesin, että saamme tuloksen ja se riitti meille.
Tuloksenahan siis REK1 tulos ja kokeen voitto sekä DR6 luokan kolmas sija! Eipä juurikaan sammarivaljakoita palkintopallilla näy, kun kisataan huskyja vastaan. Olisikin niin hienoa sanoa, että päihitettiin huskyt, mutta todellisuushan on se, että kaksi huskyvaljakkoa keskeytti. Ja kahdelle ensimmäiselle valjakolle hävittiin lähes puoli tuntia kokonaisajassa. Joka tapauksessa palkinnoilla oltiin ja olihan se aika hieno tunne.
Vielä hienompaa kuitenkin oli, että saatiin viisi uutta käyttövaliota samojedinkoiriin! Näistä neljä oli Maailmankorven koiria ja niiden joukossa meidän Hexia. Aikamoista Maailmankorven sisarusten dominointia, sillä Hexian lisäksi valioitu velipoika Zorro ja Y-pentueesta Jessi sekä Ahti. Ei muuta, kun valioskumpat auki ja juhlimaan.
Se mistä haaveiltiin treenikauden alussa ja toivottiin, että kuluvan kauden loppuun mennessä saavutettaisiin, saavutettiinkin heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Hexia keräsi valionarvoon vaadittavat tulokset kasaan kuukaudessa ja vielä pelkillä ykköstuloksilla ja hurjilla pisteillä. On meillä aikamoinen kultakimpale käsissä. Ja ehkä myös me ollaan treeneissä jotain tehty oikein, että Hexian potentiaali on saatu tuotua esiin. Edelleen on hieman hankalaa ymmärtää tätä saavutusta, mutta ehkä ajan kanssa sitä hiljalleen tajuaa, mitä kaikkea se on vaatinut ja voi olla ylpeä saavutuksistaan.
Onnea uusille käyttövalioille sekä heidän omistajilleen!