Meidän tarina
Mistä sitä edes aloittaa? Noh, olemme perhe Jyväskylästä ja koiraharrastuksemme on lähtenyt täysin käsistä. Olemme aina puhuneet suhteemme alkuajoista lähtien "sitten KUN meille tulee koira...". Vuonna 2021 tammikuussa vietimme vapaa päivää kotona, kun Saana kysyi noin sadannetta kertaa hieman vitsiksi muodostuneen kysymyksen: voidaanko hankkia koira? Vastaus kuitenkaan ei ollut se mitä oli odotettavissa; "miksei?"
Tästä alkoikin sitten samalta istumalta googlaaminen, minkä rotuisen koiran haluamme. Saanalla on ollut lapsuudestaan lähtien saksanpaimenkoiria sekä suomenajokoiria, joten paimenkoira tuntui tässä vaiheessa luontevalta. Kun taas Marian perheessä aiemmin ollut ranskanbuldoggi sai Marian haluamaan staffordshirenterrieriä. Johonkin kompromissiin piti päätyä ja mikäpä sen loogisempi sakemannin ja staffin yhdistelmä olisikaan kuin samojedi.
Pennun etsintä ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista, sillä halusimme löytää meitä miellyttävän yhdistelmän ja laitoimmekin useille kasvattajille viestiä. Pennut olivat tuohon aikaan hyvin kysyttyjä koronan vuoksi, joten saimmekin vastaukseksi ettei pentuja ole vapaana ja jonot ovat pitkät. Lopulta osuimme kultasuoneen huhtikussa 2021, kun Anu Heikkinen (kennel Maailmankorven) vastasi sähköpostiin hyvin kattavasti ja tarjosi mahdollisuutta tulla tutustumaan omiin koiriinsa ja pentuihin. Sovimmekin tapaamisen kesälle.
Tällä välin kuitenkin olimme miettineet jonkin muun rodun mahdollisuutta ja päädyimme dalmatiankoiraan. Ja hieman onnekkaasti saimme kuulla muutaman viikon varoitusajalla, että kaksi narttupentua olisi vapaana. Kävimme katsomassa näitä pentuja ja lopulta sieltä meille kotiutuikin yksi pilkullinen, meidän perheen esikoinen Lily.
Olimme kuitenkin samaa mieltä, että haluamme myös samojedin, joten lähdimme tapaamaan Anua kesällä. Meillä jutut osui yhteen ja sovittiin, että olemme yhteyksissä tulevista pennuista. Ja niin siinä kävikin, kun Anu ilmoitti tammikuussa syntyvistä pennuista. Odotimme jännityksellä syntyykö pentueeseen tyttöjä ja jos, niin riittääkö sieltä yksi meille. Lopulta haimme oman pienen pumpulipallon kotiin maaliskuussa 2022. Tämä pumpuli sai nimekseen Lumos, jonka nimeä myös kennelimme kantaa.
Vaikka sanotaan ettei täydellisiä koiria ole olemassakaan, on Lumos sitä ollut ensi hetkestä lähtien. Hänen myötään rakkaus samojedejä kohtaan vain syveni. Ja hieman yllättäen, kun messarissa 2023 puoliksi vitsillä kysyimme Anulta onko kaikilla viikkoa aiemmin syntyneillä pennuilla jo kotia, meille monen mutkan kautta kotiutuikin toinen pumpuli, Hexia. Hexia on sijoituskoira, joka asuu meidän perheessämme.
Ja tästä pääsemme tähän hetkeen. Hexian tulon jälkeen aloimme tosissamme miettimään kenneliä ja pentueen tekemistä. Ajatus oli kuitenkin jo muhinut pitkään, mutta sen eteen ei mitään oltu vielä tehty. Melko nopeastikkin laitoimme kennelnimi hakemuksen menemään ja lopulta lokakuussa 2024 meille myönnettiin kennelnimi Lumottaren.
Harrastamme koiriemme kanssa aktiivisesti monenlaista. Arjet koostuvat metsälenkeistä, valjakkohommista, rallytokosta, uinnista sekä aiemmin noseworkista ja agilitystä, jotka ovat tällä hetkellä tauolla. Olemme molemmat käyneet Kennelliiton kasvattajakoulutuksen sekä allekirjoittaneet kasvattajasitoumuksen. Lisäksi olemme jäseniä useissa yhdistyksissä sekä olemme Keski-Suomen Samojedistit ry:n perustajajäseniä että hallituksessa mukana.
Yhdistykset, joissa olemme jäseninä
Lisäksi toimimme Keski-Suomen Samojedistit ry:n hallituksessa sihteerinä sekä rahastonhoitajana.